Syyspäivä Lumoojien suvun seurassa

Taas on kuukausi hujahtanut edellisestä blogipäivityksestä. En ilmeisesti osaa pysytellä poissa kaiken maailman kissanristiäisistä enkä olla keksimättä milloin mitäkin puuhaa syysiltojen ratoksi. Nytkin meneillään on luku-urakka markkinoinnin tenttiä varten, mikä täyttää päivät kivasti työpäivien ympäriltä. Eipä tässä kuitenkaan ole valittamista: blogi karttuu mukavaa kuukausivauhtia kuin aikakauslehti konsanaan, ja omaksi huviksenihan tätä kirjoittelen, joten turha stressi siis pois.

Tällä kertaa vuorossa on lastenkirja, jonka luin vähän aikaa sitten jäädessäni vuoteen omaksi flunssan kouriin. Kyseinen kirja oli vartonut hyllyssäni jo parikin vuotta, enkä ollut saanut tartuttua siihen ennen kuin nyt. Ja se oli aivan yhtä ihana kuin miltä se kannen perusteella näyttääkin.

Kyseessähän on Benjamin Lacomben ja Sébastien Perezin Lumoojien sukua (Nemo 2009), joka koostuu kahdesta niteestä. Varsinainen tarina on nimeltään Pieni noita; Lisbeth löytää isoäitinsä ullakolta pölyttyneen kirjan – Lumoojien sukupuun, joka on kuin onkin teoksen toinen nide. Kirjaa selatessaan Lisbethille käy yhä selvemmäksi, ettei hänen sukunsa ole aivan tavallisimmasta päästä, ja hän joutuu nyhtämään isoäidistään irti tiedon todellisesta verenperimästään.

Itse tarina on lyhyt, mutta kuvakirjan valloittava kuvitus tekee paljon lukijan mielentilan virittämiseksi. Teoksen miltei jokaisella aukeamalla on yksi valkea sivu lyhyine teksteineen, joita täydentää viereisen sivun valloittava kuva. Myös tekstejä reunustavat pienet kuvaelementit, jotka visualisoivat pieniä yksityiskohtia. Itseeni talvisen tumma ja punasävytteinen kuvitus tekee vaikutuksen ja kuvastaa mielenmaisemaani: punahiuksiset noidat, salaperäinen sukusalaisuus, kodin punerva lämpö talvi-iltoina ja luonnon voima ovat kiehtoneet lapsuudesta saakka.

Kirjallisuustieteilijä-minääni puolestaan kutkuttaa erityisesti Lumoojien sukupuun tuoma lisä teoksen kokonaisuuteen. Kun tarinassa mainittu sukukirja on mukana teoskokonaisuudessa, saa lukija käsiinsä palan itse tarinaa – lukija voi itse tarttua kirjaan kuten Lisbeth ja samastua tytön tuntemuksiin, kun salaisuus vähitellen valkenee hänelle. Lisäksi sukupuun kuuluisiin noitiin lukeutuu historiasta tuttuja hahmoja, ja tekijät yhdistävät todelliset historialliset faktat jännittävästi tukemaan Lisbethin tarinaa.

Teos peilaa siis sekä itseään kahden niteen yhteispelin kautta että menneisyyttä tuomalla historialliset hahmot osaksi sukupuuta. Kytkökset luovat monitasoisen tekstiverkoston, jossa kaikuu ääniä monelta eri taholta ja johon myös kirja-arvostelut, omani mukaan lukien, tuovat lisänsä. Tarinasta todeksi, totta tosiaan.

Koska luin teoksen peiton alla nuhasta niiskuttaen, voi vain kuvitella intoni, kun havaitsin teoksesta oikean klassikon blogiani varten kokattavaksi: kun on aika nostaa kissa pöydälle ja puhua Lisbethin esiin nuuskimasta salaisuudesta, isoäiti ja Lisbeth nauttivat oikeasta suklaakaakaosta sekä mustikkamuffineista. Mikä ihana perinneherkku kylmeneviin syysiltoihin ja flunssapotilaan viluisia sormia lämmittämään!

Mustikkamuffinit (5 isoa tai 11 pientä)

0,5 dl juoksevaa rypsiöljyvalmistetta

0,5 dl sokeria

1 muna

0,5 dl vaniljajogurttia

n. 1 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1,5 dl mustikoita

1. Sekoita rasva, sokeri, muna ja jogurtti.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää jogurttiseokseen. Sekoita tasaiseksi.
3. Nostele joukkoon mustikat.
4. Annostele taikina muffinivuokiin jättäen kohoamisvaraa.
5. Paista 200 asteella 15 minuuttia.
6. Nauti chilisen suklaakaakon kanssa.

Chilinen suklaakaakao (2 annosta)

40–50g Fazerin Exclusive Thin Maya -suklaata

 3 dl rasvatonta maitoa

ripaus chilijauhetta

1. Raasta suklaat kuppeihin.
2. Kuumenna maito kattilassa ja kaada suklaarouheen päälle.
3. Sekoita juoma ja lisää pinnalle halutessasi ripaus chilijauhetta.

Täyteläisen herkullista ja lämmittävää! Päätin höystää kaakaota chilillä, koska katson sen sopivan paremmin kirjan tunnelmaan ja tuovan mukaan kivan tujauksen. Mustikoista käytin tuoreita marjoja, mutta reseptissä voi yhtä hyvin käyttää pakastemustikoita.

Höyryävät kupit siis esiin! Nyt onkin pilvinen syyssunnuntai, joten lämmin kaakao tulee tarpeeseen.